Miksi sitten uskon, että tällä kertaa asiat ovat toisin ja into kirjoittamiseen jatkuu? Koska tällä kertaa blogin kirjoitus ei ole vain päähänpisto vaan pitkään palloteltu ajatus. Ja kirjoitanpa vielä ylös, että voin myöhemmin itse tarkistaa mitä varten ja mista aiheista haluan kirjoittaa:
- mutsiudesta ja työelämästä ja niiden yhdistämisestä
- ikuisesta rakkaudesta liikuntaan sen eri muodoissa
- digitalisaatiosta, erilaisista teknisistä härpäkkeistä ja siitä miten ne vaikuttavat tavallisten pulliaisten elämään
Tämä ei tule olemaan teknologiablogi. En ole insinööri. Tarkastelen digitalisaatiota, erilaisia appeja ja nettipalveluita nimenomaan kuluttajalasit nokalla. Eikä tämä ole myöskään tyylipuhdas mammablogi, koska en halua ottaa lapsistani kuvia nettiin. En edes facebookiin omaan profiiliini. Jos joku haluaa nähdä lapseni, hän joutuu käydä vierailemassa kotonani. Eikä tästä tule fitnessblogia, koska en kehtaa ottaa salilla selfieitä enkä osaa ottaa peilin kautta belfieitä.
 |
| Kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Läppärilaukusta löytyi tutti. Odotan edelleen, että pölypallot näppäimistön välistä digitalisoituisi itsekseen. |
Itse olen yksivuotiaan hurmuripojan äiti, hieman vanhemman hurmuri"pojan" vaimo ja hurmaavien ystävien ympäröimä kaveri. Ajauduin ICT-alalle työskentelemään mielenkiinnosta ja vahingossa ja nyt yritän luovia työelämän ja kotielämän välillä haaveillen edullisesta omakotitalosta isolla tontilla Helsingin keskustassa sekä urasta ulkomailla suomalaisella työehtosopimuksella. Haaveilulla ja realismilla ei tarvitse olla mitään yhteistä.
Liitythän rohkeasti lukijajoukkoon ja kommentoi ahkerasti, niin minäkin muistan kirjoitella ahkerasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti